Viime viikot ovat olleet täynnä ikäviä uutisia vanhusten pitkäaikaishoidon tilasta. Huoli omaisen hoidosta ja hyvinvoinnista hiipii monelle mieleen. Paljon on puhetta, kovia sanoja, arvostelua, lupauksia, ymmärtämättömyyttä ja ymmärrystä. Samaan aikaan tuhannet lähihoitajat ja sairaanhoitajat tekevät parhaansa hoitaessaan tuhansia vanhuksia.
Asian ydin on riittävä hoitajamitoitus pitkäaikaisessa hoidossa. 0,5 hoitajaa vanhusta kohti, riittää säilyttävään hoitoon. Siihen, että vanhus saa lääkkeensä, ruoan ja puhtauden. Jos hoidon laadulla käsitetään kuntouttavaa hoitoa ja virikkeellistä arkea, mitoitus jää liian pieneksi. Vanhuspalvelulain säätämisen jälkeen vanhustenhoito on siirtynyt yhä enemmän avohoitoon. Tehostettuun palveluasumiseen siirtyvien vanhusten hoidontarve on kasvanut. Tarvitaan ehdottomasti korkeampi hoitajamitoitus ja rahoitus siihen.
Itse työskentelen lähiesimiehenä ikäihmisten tehostetussa palveluasumisessa. Hoitajamitoituksen nostaminen 0,65-0,7 tuntuisi helpottavalta. Silloin vanhus ehtisi saada hoitajalta henkilökohtaista aikaa. Hänen omien voimavarojensa ottaminen käyttöön mahdollistuisi entistä paremmin. Hoitajatkaan eivät olisi niin suuren kuorman ja kiireen alla. Monen hoitajan uupumuksen alle kadonnut työnilo voisi löytyä uudelleen ja kanavoitua entistä paremman hoidon toteutukseen vanhuksille.
