ABORTTI, KIPEÄ KESKUSTELUNAIHE
Pienen ihmisen elämän lopettamista ei nähdä tuomittavana ja millään lailla pahana asiana laajasti Suomessa. Perustellaan naisten oikeudella omaan kehoonsa. Päivi Räsänen sanoo hyvin, että on kysymys kollektiivista syyllisyydestä, kun keskustelu halutaan tyrehdyttää eikä suoda ilmaista omaa kantaansa aborttia vastaan. Kun aikanaan Suomeen ajettiin sallivaa aborttilakia, sikiön väitettiin olevan umpilisäkkeeseen verrattava kudoskappale. Biologisesti ihmisen elämä kuitenkin alkaa hedelmöittymisestä. Sen jälkeen kehityksessä ei ole mitään käännekohtaa, jossa sikiön voidaan katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Myöhäisimmät abortit tehdään lapsille, joita hoidetaan keskosina.
Abortin puolustajat sanovat, että vaikka sikiö onkin biologinen ihmisyksilö, kyseessä ei ole ihmispersoona, jonka perusteella olisi tietoisuus itsestä, oman tulevaisuuden ja menneisyyden tajuamisesta sekä kommunikointikyvystä.
Nämä ovat ihmisyydelle kuitenkin mielivaltaisia perusteita. Kriteereitä ei täytä vastasyntyneet, syvästi kehitysvammaiset tai syvästi dementoituneet aikuiset. Näin lääkärit sanovat. Ihmisarvoa ei voi kytkeä ihmisen kykyihin tai ominaisuuksiin. Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka tuntee kipua. Lääkärit ja hoitajat tekevät tietäen tämän työtään rikkirevityllä sydämellä.
Raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain yli 9000! Useille naisille se on henkisesti hyvin raskas. Syyllisyys jää vuosikausiksi ja ikävä menetetystä lapsesta. Yli 90 % aborteista tehdään sosiaalisin perustein. Sosiaalisia ongelmia ei voi ratkoa elämän lopettamisella. Naisten oikeuksia tulee puolustaa, mutta ei pienimpien elämän kustannuksella.
Jarmo Pippola
kansanedustajaehdokas (KD)
