Varhaiskasvatuksessa siirryttiin 2017 uskontokasvatuksesta katsomuskasvatukseen. Tämä poiki aluksi koko maassa negatiivista uskonnonvapautta, jota Joensuussakin jouduttiin aluksi niittämään kun varhaiskasvatuksen johto kielsi päiväkoteja osallistumasta päiväkotiajalla joulukirkkoihin ja kutsumasta seurakuntia vierailulle päiväkotiin esimerkiksi kristillisten juhlapyhiemme alla. Näihin vierailuihin oli jo silloin tarvittu vanhempien lupa.
Tästä itsekin tuolloin tuoreena kaupunginvaltuutettuna lehtiin kirjoitin. Tuolloin prosessin päätteeksi päättäjät olivat närkästyneitä linjauksesta ja virkamiehistö perui ohjeistuksensa ja jäimme Joensuussa odottelemaan opetusministeriön uutta tarkentavaa ohjeistusta.
Opetusministeriön tarkentava ohjeistus saapui 12.1.2018 ja se pyrki positiiviseen uskonnonvapauteen. Ohjeistus ei kieltänyt varhaiskasvatuksen yhteydessä järjestettäviä uskonnollisia tilaisuuksia. ”Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat päättää, järjestetäänkö varhaiskasvatuksen yhteydessä uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia tai uskonnollisia päivänavauksia, ja uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia.”
Näin Joensuussakin sitten asia ratkesi ja nyt sekä varhaiskasvatus, että seurakunta voivat esittää sopivia sisältöjä yhteistyölle ja suurin osa päiväkodeista käyttää hyväkseen mahdollisuuden käydä vaikkapa joulukirkossa.
Prosessi sai itseni miettimään, halutaanko meillä Suomessa lasten tuntevan oman kulttuurinsa ja siinä vallitsevan vahvan kristinuskon pohjan, sillä me tiedämme, että uskonnonlukutaidon kehittyminen alkaa oman uskonnon tuntemisesta. Monikulttuurisuuden nimissä osa suomalaisista haluaisi sinisilmäisesti nitistää kristinuskon näkymisen suomalaisessa kulttuurissa ymmärtämättöminä siitä, että tänne tulevat eivät suinkaan ole luopumassa omista uskonnoistaan.
Meidän olisikin syytä kansakuntana ehkä tarkistaa omaa asennettamme, arvostaa omaa kulttuuripohjaamme ja juhlapyhiämme. Kristittynä mietin myös sitä, eikö lapsella ole enää oikeutta kuulla kristillisten juhlapyhiemme traditiosta ja niiden syvällisestä sanomasta? Olisikohan aiheellista että meistä jokainen kysyisi henkilökohtaisesti itseltään: ruokinko enemmän negatiivista vai positiivista uskonnonvapautta?
