Pitkään jatkunut sote-uudistuksen valmistelu päättyi naistenpäivänä. Uudistuksen tavoitteena oli pienentää ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta ja hillitä kustannuksia. Uudistuksen kirkkaat tavoitteet hukkuivat poliittisten päämäärien alle. Maakuntauudistus ja valinnanvapaus nousivat keskiöön ja ajoivat uudistuksen karille.
Seuraava hallitus aloittaa jälleen sote-uudistuksen valmistelun. Toivottavasti ei alusta. Kestävyysvaje ei ole hävinnyt. Lapsia syntyy entistä vähemmän, ja ikääntyvien osuus väestöstä kasvaa, samoin Sote-palvelujen tarve. Monissa maakunnissa uudistus on jo vauhdissa. Siun sote on tästä hyvä esimerkki. Miksi keksiä pyörä uudelleen, jos nykyinenkin lainsäädäntö antaa mahdollisuuden toimia alueellisesti järkevällä tavalla? Suurin viisaus ei asu kehä kolmosen sisäpuolella, vaan maakunnissa osataan tehdä rakentavia ratkaisuja vapaaehtoisesti ja yhteistyössä.
Toki kehitettävää on edelleen Pohjois-Karjalassakin. Sote-palvelujen rahoitus on turvattava niin, että palvelut voidaan taata: sairastuneet pääsevät kohtuullisessa ajassa lääkäriin, vanhuksille riittää hoitajia, vammaisten saavat tarvitsemansa tuen jne.
Jatkossa sote-uudistusta tulee viedä eteenpäin yhteistyössä opposition kanssa, koska hallitukset eivät yksin saa uudistusta vietyä maaliin.
